Harjun (Sorsan) tila on ollut saman suvun omistuksessa vuodesta 1672 alkaen. Tuolloin Tapani Laurinpoika Sorsa osti talon Paavo Eerikinpojalta. Tila on ollut aikanaan ratsutila ja vaihtoi omistajaa kahdeksallakymmenellä kuparitaalalla. Nykyinen isäntä, Esko Sorsa, on sukupolvien ketjussa kahdettatoista sukupolvea. Omistajaketjussa Esko Sorsa on tilan kuudestoista omistaja.
Kotoniemen Vanha Tupa on noin kahdensadanvuoden ikäinen rakennus. Harjun tilan talousrakennukset sijaitsivat tuolloin Enäjärven Kotoselän pohjoisrannalla, niin sanotulla Vanhallapaikalla. Isossajaossa 1834 Sorsan suku joutui muuttamaan kokonaan kuivalle maalle. Talo siirrettiin tilan nykyisen keskuksen alueelle, kylätalolta parisataa metriä Sippolaan päin (Sorsankuja 28). Uuden päärakennuksen valmistumisen jälkeen (1967) Vanha Tupa jäi kylmilleen pihapiiriin. Edellisen sukupolven, Jorman ja Mirjamin, arvokkaalla työpanoksella tupa siirrettiin Kotoniemeen 1970-luvulla.
Vanhan Tuvan edessä on rappukivi, jonka yli jokainen kävijä astelee. Tuo kivi on seurannut tuvan elämää paikallansa yli sadanvuoden ajan. Eräänä jouluaattona, noin vuonna 1860, susi raateli talon lapsia hoitamassa olleen tytön tuolle kivelle. Susi tapasi navetalta tupaan juosseen tytön kivellä kiinni ja raateli kuoliaaksi ennenkuin apua ennätti paikalle. Tämä kertoo myös siitä, kuinka tuo alue oli siihen aikaan metsäistä seutua. Neljäkymmentä luvulla edellinen isäntä kaiversi nimikirjaimensa rappukiveen, kivestä löytyy myös yhdeksänkymmentä luvulla tehdyt nykyisen isännän nimikirjaimet
Tässä talossa on myös toiminut kauppa vuosisadan vaihteesta aina vuoteen 1920 asti. Tilan nykyisen omistajan isoisän isä, Matti, piti kauppaa tuvan keittiössä. Tältä ajalta juontaa juurensa vielä edellisen sukupolven rakennuksista käyttämät nimitykset. Tilalla oli ylä- ja alamakasiini, rautamakasiini ym.
Vanha Tupa on saanut täältä Kotoniemestä arvoisensa sijoituspaikan. 1970-luvulla tapahtuneen siirron alkusysäys oli edellisen sukupolven ajatus, ettei heidän omalletunnolleen voi tulla taakaksi tämän tuvan sukupolvien elämää seuranneiden hirsien polttaminen.
Näitä ajatuksia ja menneiden sukupolvien työtä kunnioittaen on Kotoniemeen kehittynyt paikka, jossa vieraiden lisäksi olostaan nauttivat myös tilan nykyinen isäntäpari.